Toiminta
Jäsenkirje
Joulujuhla perinteisesti
Turun Sotaveteraaniyhfistyksen joulujuhla täytti jälleen seurakuntatalon juhlasalin 15.12.2018. Puheenjohtaja Pekka Paatero pääsi tervehdyspuheessaan kertomaan veteraanien toiveiden mukaisesti tehdyistä linjauksista, kiittämään niistä Turun kaupunkia ja valtiovaltaa.
- Viime vuonna tavoitimme kaikki turkulaiset veteraanit. Tukeen suunnattuun määrärahaan saatiin loppuvuonna tuntuva korotus. Edelleenkin on varmuus siitä että rahat menevät oikeisiin kohteisiin viimeistä pennia myöten. Tänä vuonna on veteraanitukea voitu myöntää viimevuotinen euromäärä, yhtä paljon saadaan ensi vuonnakin.
Perinteistä osaa joulujuhlassa edustivat Lahjan tyttöjen voimisteluryhmät. Tänä olivat mukana myös Puolalan musiikkiluokkien kuorolaiset sekä tietysti Sotaveteraanilaulajat ja -soittajat.
Veteraanijuhlassa myös Puolalan musiikkiluokkien kuorolaiset, Cantitare-kuoro.
- Maukasta on, vakuuttivat Kauko Friman ja Kaarina Laine joulujuhlaan edeltäneestä joulupuurosta. Friman keräsi aikanaan sotakokemuksia täyden annoksen, Talvisodasta alkanut matka jatkui turkulaisille tutuksi tulleessa kevytosastossa jatkosodassakin Karjalan kannaksella..
- Minä olen ollut yhdistyksen naisjaostossa sekä täällä seurakuntalossa kokoontuvan hengellisen jaoston tapaamisissa. Nyt mietin, miten kaihileikkaus vaikuttaa, kertoi Kaarina Laine.
- Joulujuhla on tärkeä, hieno tapahtuma, vakuuttivat Martti Salonen ja Jarmo Kippis Koponen. He ovat usean vuoden ajan olleet mukana Turun Sotaveteraanilaulajissa, joten jouluisia lauluhetkiä on kertynyt kymmeniä.
- Tuon lisänimen antoivat kanadalaiset. Silloin kun olin mukana YK:n joukoissa Siinailla puolentoista vuoden ajan. kertoi Kauko.
- Loimaalta tulin aikanaan, tapasin sodassa mukana olleen mieheni, nyt olen ollut yksin viidentoista vuoden ajan, kertoi Maija Leijamäki. - Sotavuosista ei meillä puhuttu. Mutta puhuttiinhan elokuvasta, Tuntamattomasta sotilaasta. Mieheni ei tainnut siitä pitää; eihän sota tuollaista ollut.
- Hyvä, että tänään järjestetään tällaisia joulujuhlan kaltaisia kokoontumisia. Näissä on mukava käydä, ainakin minusta, kun on hiukan vilkas mieli.
Veteraanikivelle itsenäisyyspäivän seppele
Itsenäisyyspäivänä 6.12.2018 laskettiin perinteisesti seppeleet ja sytytettiin kynttilät sankarihaudoille. Seurakuntien seppeleet laskettiin jumalanpalvelusten jälkeen, Maarian kirkkomaalla partiolaisten nuotiomessun jälkeen.
Veteraanikivelle laskivat Sotaveteraaniyhdistyksen seppeleen Teuvo Rantala, Risto Kapari ja Simo Suokivi, taustalla Matti Ahlroos ja Olavi Sjöholm.
Perinteitä kunnioittaen, ajassa eläen
Sotaveteraanisoittajat 25 toiminnan vuotta
"Kesäkuussa vuonna 1993 perustettiin seitsemän nmusiikkia aktiivisesti harrastavan sotaveteraanin voimin orkesteri, jonka tarkoituksena oli soittaa sota-ajalta tuttuja sävelmiä. Näin sai alkunsa Suomen suurimmaksi kasvanut sotaveteraaniorkesteri. Muut vastaavat orkesterit ovat ajan mittaan lopettaneet toimintansa mutta Turun Sotaveteraanisoittajat toimii edelleen elinvoimaisena, perinteitä kunnioittavana orkesterina."
Puheenjohtaja Paavo Suorsa esittelee Turun Sotaveteraanisoittajat 25-vuotishistoriikissa. Hän kertoi orkesterin nykypäivästä myös "Kirje sieltä jostakin"- konsertissa Heikkilän sotilaskodissa 24. ja 25 marraskuuta.
Konserttien ohjelma oli läpileikkaus Turun Sotaveteraanisoittajien 25 vuoden aikaisesta ohjelmistosta. Pääpaino oli Lauantain toivotut-ohjelman tapaisessa sisällössä kuitenkin sillä poikkauksella, että nyt mukana oli vain suomalaisten säveltäjien teoksia. Orkesterin omien laulajien lisäksi solisteina esiintyivät Aulis Kotaviita, Tuija Saura, Kristiina Raudanen ja Pertti Keihäs. Orkesterin johtajana Reijo Ahola.
Sotaveteraanisoittajien 25-vuotistaipaleesta laajemmin sivuston Orkesteri-osassa.
Sotaveteraanisoittajien 25-vuotishistoriikin tekijät, sihteeri Elvi Jalonen ja tiedottaja Tuomo Paasi.
JOULUPUUROA MYLLYSSÄ
Turun Sotaveteraanien muonitusjaosto on vuodesta 1976 lähtien hankkinut varoja veteraaneille järjestettyihin tukitoimiin. Hernekeiton myynti on ollut näkyvin tempaus, mutta monet pitävät myös joulupuurosta, jota jaosto jakaa kauppakeskus Myllyn joulunavauspäivänä. Myös vuonna 2018 marraskuun 18 päivänä useat Myllyn asiakkaat vakuuttivat, että nythän jouluaika todella alkaa, veteraanien puuro on osa perinnettä.
Puuronjaossa oli tällä kertaa mukana kaksi nuorta veteraanien tukijaa, yliopistossa opiskelevat Lilli Penttilä ja Erika Näsi.
Joulupukkikin kävi varmastamassa, että veteraanien joulupuuro oli tavanmukaisesti ykkösluokkaa, jakajina Ritva Jokinen ja Jaakko Erola.
Hernekeittoa jälleen Turun kauppatorilta
Turun yhdistyksen keittoryhmä myi rokkaa kauppatorilla aurinkoisena pakkasaamuna 16.3.-18. Perjantaipäivän myynti sovitettiin perinteelliseen sotaveteraaniviikkoon. Erilaisilla tempauksilla on vuosien aikana haluttu kiinnittää huomiota veteraanien elinolosuhteisiin. Hernekeittoa on myyty vuodesta 1976 alkaen. Jälleen ostajat kiirehtivät torille, nopeimmat joutuivat hiukan odottamaan.
Joulujuhla perinteisesti
- On jälleen hienoa kokoontua yhteiseen joulujuhlaan, totesivat useat Turun Sotaveteraaniyhdistyksen joulujuhlassa 16.12.-17.
- Olemme Suomen juhlavuonna olleet mukana useissa juhlavissa tilaisuuksissa, mutta upeimpia hetkiä ovat olleet vierailut veteraanien kodeissa. totesi puheenjohtaja Pekka Paatero. - Tasavallan presidentin kunniakirjan luovuttaminen on koettu tärkeäksi tehtäväksi.
- Juhlavuonna sotaveteraanien liitto on joutunut vihapostien kohteeksi. Vaurioita paikataan asiallisella tiedotuksella ja samalla varaudutaan viestinnässä uudenlaisiin toimiin.
Joulujuhlassa tuomiorovasti Rauno Heikola päätti tervehdyksensä Yrjö Jylhän runoon Pyhä yö. Perinteisesti mukana olivat Lahjan tyttöjen voimisteluryhmä, Sotaveteraanisoittajat ja Sotaveteraanilaulajat.
Hyvä Suomi - kiitos veteraanit!
Itsenäisen Suomen satavuotispäivänä oli Turun sankarihautausmaalla kunniavartiossa yli kolmesataa vapaaehtoista. Perinteistä seppeleenlaskua oli kokoontunut seuraamaan yli kaksituhatta turkulaista.
Rovasti Hannu Hurme totesi itsenäisyyden juhlavuoden olleen kansallisen heräämisen aikaa. - Tämä näkyy myös kunniavartioon osallistuvien määrässä.
- Tärkeää on huomata hiljalleen ajan tuolle puolen siirtyvät sotaveteraanit - ne tarinat, joita he kantavat sydämessään. Minun ikäpolvellani on vielä käsitys sota-ajasta. Nuoremmilta tuo yhteys katkennut.
Satavuotispäivänä kimalsivat kymmenet kynttilät veteraanilehdossa ja veteraanikivelle laskettiin seppele. Juhlapäivän ilta huipentui Luminous Finland -valotaideteokseen Turun linnanpuistossa.
"Kiitoksemme jokaiselle sotaveteraanille"
- Kiitokset maukkaasta puurosta! Aina tämä maistuu hyvältä. Kiitokset myös sotaveteraaneille. Tällaisena juhlavuonna teidän on vietävä nämä terveiset jokaiselle.
Näin velvoittivat kauppakeskus Myllyn asiakkaat Turun Sotaveteraaniyhdistyksen Tuki- ja Perinneyhdistyksen jäseniä sunnuntaina 19.11.2017. Perinneyhdistykseläiset jakoivat joulupuuroa Myllyn joulukauden avauksessa. Päivän ohjelmaan liittyen kävivät puuropaikalla myös Satumetsän sirkuslaiset, Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian sirkusopiskelijat.
- Aina joulupuuronne on maistunut hyvältä, mutta muistakaa kertoa veteraanijäsenille, että tänä vuonna aiempaakin maukkaammalta.
Hernekeittoa kauppatorilta
Turun Sotaveteraanien muonitusjaosto myi jälleen hernekeittoa kauppatorilla, kauniina syyspäivänä 23.9.2017.
Sää ilmeisesti innosti ostajia, mutta hernekeiton keittäjät tietävät mauan ratkaisevan hankintapäätöksissä.
- Ostajat ovat kertoneet maun vain parantuneen vuosi vuodelta, muistelevat keitonmyyjät.
- Peeärrän lisäksi talkootyö on tuottanut tulosta. Kertyneillä varoilla yhdistys on voinut tukea mahdollisimman pitkään kodeissaan asuvia jäseniään.
Keittoryhmä on vuodesta 1976 lähtien vieraillut torilla vuosittain kahtena/kolmena päivänä.
Veteraaneille villasukkia
Valtakunnallinen ryhmä Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta on neulonut sukkia veteraaneille. Sukat ovat väritykseltään ja malliltaan juhlavuoteen suunniteltuja.
Turussa villasukkaparit luovutettiin kansallisen veteraanipäivän viikolla 26.4. Tilaisuudessa oli kuutisenkymmentä villasukkien noutajaa, sukkien kutojia sekä Turun Sotaveteraanilaulajien ryhmä.
Noin kuutisenkymmen Turun veteraaneista oli mukana seurakuntasaliin järjestetyssä tilaisuudessa. Talvisodan lottaveteraani, 99-vuotias Aune Heinonen löytyi Marja-Liisan Harjun listalta ja pian yhdeksäntoista paria neulonut Heidi Tamminen ohjensi sukkaparin.
- Halusin kiittää ja kunnioittaa veteraaneja.
- Nämä sopivat yösukiksi, ei näitä voi saappaisiin laittaa, totesi Aaro Ala-Outinen vertaillessaan sukkien väriraitoja Osmo Tarmin kanssa. Vertailuja seurannut Turun Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Paatero vakuutti sukkatilaisuudessa yhdistyksen varmistavan, että veteraanit saavat tuen mikä heille kuuluu.
- Turku saa noin 300 000 euroa perinteiseen kuntoutukseen ja yli 800 000 euroa kotona asumista tukeviin palveluihin. Nyt on varmistettava, että kaupunki tekee sen minkäon luvannut. Jokaiselle veteraanille tehdään palvelusuunnitelma, joka sisältää arvion veteraanin kunnosta, hänen tarvitsemistaan hoiva- ja hoitopalveluista sekä kodin mahdollisista muutostöistä.
Muistorikkaita lauluja yhdessä laulaen
Tänään ompi juhlan aika Sinunlaisesi tervaskanto
merkkipäivä sulla on. esimerkki Suomenmaan.
Vuosia jo aikalailla Kiirii kaiku maailmalle
vierinyt on muistohon. parahin on aina vaan.
Harvoin tapaa sinunlaista Tästä onkin hyvä jatkaa
miestä nöyrää, tomeraa. antura on paikallaan.
"Vapaus näin meillä kaikuu "Iloita nyt kaikki voipi,
kautta koko Suomenmaan." parasta kun tarjotaan."
Elämäsi parhaat vuodet
meni sulla rintamaaan.
Murtuneet ei Suomen kuoret,
ehjät ovat aina vaan.
Siksi kiitän sua tässä
tällä laulun pätkällä:
"Terveyttä Luoja suokoon
sulle joka hetki."
Turun Sotaveteraanilaulajien lauluhetkillä pyritään tuomaan esille yhteislaulun perinnettä. Nuortenkin toivotaan huomaavan, että mieleenpainuvat sota-ajan laulut ovat vaalittavia, arvokkaita muistoja.
Torstain 23.3.-17 lauluhetki päättyi Hannu Mäkilän Kotimaani ompi Suomi -säveleeseen sanoittamalla Veteraanille-laululla.
13.3.2017
- Talvisodan hengen varassa kestettiin 105 päivää - kolmemiljoonainen kansa sai jatkaa elämistään.
Talvisodan päättymisen 77. -muistopäivän kirkkojuhlassa tuomiorovasti Heimo Rinne muistutti Suomen olleen kestokyvyn äärirajoilla.
- Meille tärkein, itsenäisyys, oli säilynyt. Sadoilletuhansille alueluovutukset merkitsivät evakkotietä, elämisen aloittamista oudoissa ympäristöissä.
Tuomiorovasti Rinne kiitti Turun kaupunkia veteraanien palvelusuunnitelmista. - Tällainen työ on tärkeää, mutta tärkeää on myös se, että muistamme veteraaneja kiitollisin ajatuksin.
Kirkkojuhlassa Turun Sotaveteraanilaulajat ja Laivaston soittokunta.
Soppaporukka kiittää turkulaisia - tuette upeasti sotaveteraaneja
- Ei ikinä ole ollut näin pitkää jonoa veteraanirokan ostajia, innostuivat Turun Sotaveteraanien "soppaporukkalaiset" 10.3.-17 Turun kauppatorilla. - Sydämelliset kiitokset kaikille. Tavoiteltua herkkua, hernekeittoa, ostamalla olette tukemassa työtä, jolla pyritään auttamaan kodeissaan asuvia veteraaneja.
- Turun kauppatorilla tavataan myös huhtikuussa.
Sotaveteraaniyhdistyksen muonitusjaosto on syksyn aikana myynyt hernekeittoa Turun Kauppatorilla ja ollut puuronjakajana kauppakeskus Myllyn joulunavauksessa. Kun joulupukki tuli perinteiseen tapaansa avaamaan Raision joulua 2016, joulutunnelmaa olivat virittämässä myös veteraaniyhdistyksen puuroryhmäläiset.
Muistojen kulta-aikaa
- Joulu on meille kaikille muistojen aikaa! Tuomiorovasti
Rauno Heikola siirsi sotaveteteraanit joulu-aikaan
joulukertomuksella sekä Hilja Aaltosen Joulurunolla ja
Yrjö Jylhän runolla Pyhä yö.
Turun Sotaveteraaniyhdistyksen joulujuhlassa puheen-
johtaja Pekka Paatero esitti "vakavan vetoomuksen"
- Hakekaa nyt päätökset kuntoutukseen. Pahinta mitä ulospäin voimme osoittaa on se, ettemme tartu tällaisiin mahdollisuuksiin.
Pekka Paatero totesi veteraanityön saaneen myönteistä julkisuutta, tasavallan presidentin juhlissa Armas Ilvo nosti laulullaan kyyneleitä silmäkulmiin.
Armas Ilvon Veteraanin iltahuuto kuultavissa esim. haulla youtybe armas ilvo
Joulujuhlassa esiintyivät Sotaveteraanilaulajat sekä -kuoro ja Lahjan tyttöjen ryhmä Venla Salon ohjauksella.
Sotaveteraanit Eino Nurminen
ja Leo Taipale
Turun Sotaveteraaniyhdistyksen toimintoihin Eino Nurminen, 93,ja Leo Taipale, 94, kertovat osallistuvansa aina kun huomaavat ilmoituksia sopivista tilaisuuksista.
-Kyllähän joulujuhlaan oli lähdettävä; joulupuuroa ja ohjelmaa, lopuksi vielä pullakahvitkin.
Eino Nurminen matkusti vuonna 1941 Hyrylään, josta matka jatkui tammikuussa -43 Karhumäkeen, Stalinin kanavalle. - Välillä sairaalassa poistettiin keuhkoista vettä, sotaan osallistuin JR 35:n ja 21 Prikaatin joukoissa.
Leo Taipale puolestaan ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja ihmetteli talvisodan pommituksia Åminneforsin rautatehtaalla.
- Jatkosodassa kävin mm. Maaselässä, Iisjärvellä. Invaliteetti vei kenttäsairaalaan, jossa tapasin turkulaisen, tulevan vaimoni.
- Molemmat olemme olleet liikkeenharjoittajia, Eino kello- ja Leo polkupyöräliikkeessään.
Turun Sotaveteraaniyhdistyksen joulujuhla seurakuntayhtymän juhlasalissa.
Turun kaupungin tukemana maahanmuuttajayhdistykset Sondip ry, Turun kanava Nuoriso ja Yhdessä- yhdistys järjestivät itsenäisyyspäiväjuhlan 5.12.2015. Tavoitteena oli kertoa Suomen itsenäisyyden kehittymisestä ja lisätä vuorovaikutusta sekä yhteenkuuluvuutta maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. Osanottajia oli runsas sata.
TS-kuva/Mikael Rydenfelt
- Olen syntynyt Suomessa ja mieltänyt itseni suomalaiseksi. Kun ihonväristäni jatkuvasti huomauteltiin, aloin kokea itseni somalialaiseksi. Kriisi ratkesi matkalla Somaliassa, jossa vastassa oli kielimuuri ja vieraalta tuntunut kulttuuri. Ikävöin lunta, ikävöin koti-Suomea, kertoi Turun juhlassa toisen polven maahanmuuttajaksi itseään kutsuva, nykyisin Turun nuorisovaltuustossa istuva Musse Musse.
Kulttuuritaustasta riippumatta
entistä yhtenäisempänä
- Turun Sotaveteraaniyhdistyksen puolesta toivotan hyvää itsenäisyyspäivää ja totean, että veteraanien toive on, että jatkossa voisimme tulevia itsenäisyyspäiviä juhlia entistä yhtenäisempänä Suomena ihonväristä, uskonnosta, kielestä tai muusta kulttuuritaustasta riippumatta. Meille suomalaisille Suomi on paras maa ja sitä kannattaa edelleen puolustaa, totesi juhlassa puheenjohtaja Pekka Paatero.
- Minun tehtävänä oli kertoa veteraanien näkökulmasta ja veteraanien kannasta monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon.
"Suomen itsenäistyminen oli osa ensimmäisen maailmansodan melskeitä. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen suurruhtinaskunta. Maailmansodan tappiot ja sisäiset vaikeudet johtivat Venäjällä 1917 keväällä vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui. Tässä aukeni Suomelle sauma itsenäistyä, mutta kaikki eivät olleet sitä mieltä. Epäselvässä tilanteessa Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa ja siten Suomen senaatti eli hallitus antoi eduskunnalla itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917. Julistuksen hyväksymispäivästä tuli Suomen itsenäisyyspäivä.
Ei Suomen itsenäisyys helpolla alkanut. Vajaan sadan vuoden itsenäisyyden aikana olemme joutuneet kokemaan neljä sotaa.
Vain runsaan kuukauden päästä itsenäisyysjulistuksesta Suomessa syttyi kansalaissota. Siis sisällissota, vapaussota tai miten kukin osapuoli halusi sitä kutsua. Tammikuusta huhtikuuhun vastakkain taistelivat punaiset venäläisten joukkojen tukemana ja valkoiset saksalaisten auttamana. Isenäisen Suomen ensimmäinen sota päättyi toukokuun puolivälissä 1918 ja sodassa kuoli kaikkiaan 35 000 ihmistä. Sodan päättymisestä huolimatta Suomi oli jakautuneena moneen leiriin pitkään ja se vaikeutti maan jälleenrakentamista sodan seurauksien korjaamiseksi.
Suomi sai harjoitella valtion elämää vain parikymmentä vuotta. Sinä aikana maamme sai kokea monenmoista, joista pahin oli syvä lama 1930-luvulla. Suomesta muutti työn perässä monta tuhatta ihmistä. Muuttajille siis melkoinen kulttuurishokki, pääasiassa kielitaidottomille suomalaisille Ruotsissa ja Amerikassa.
Toinen maailmansota imaisi myös Suomen mukaansa, vaikka maamme yritti vakuuttaa olevansa puolueeton maa. Se ei auttanut, Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 ja alkoi 105 päivää kestänyt talvisota. Suomi puolusti aluettaan moninkertaista vihollisvoimaa vastaan ja onnistui siinä sillä tavalla, että sota päättyi 13.3.1940. Rauhanehdot olivat kovat. Suomi menetti suuret alueet Karjalasta. Samoin jouduttiin vuokraamaan Hangon alue Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi. Kaikesta huolimatta Suomi säilyi itsenäisenä ja siitä syystä sotaa kutsutaan vieläkin talvisodan ihmeeksi. Sota oli myös monikulttuurista toimintaa, sillä Suomeen tuli ulkomaalaisia vapaehtoisia Tanskasta, Norjasta, Virosta ja Unkarista, eniten kuitenkin Ruotsista noin 8 000. Sodassa kuoli 23 000 sotilasta ja haavoittui 45 000.
Talvisota oli myös muuttoliikkeen ja monikulttuurisuuden aikaa. Turvallisuussyistä sodan alta lähetettiin Ruotsiin 9 000 lasta. Talvisodan päättymisen jälkeen mitattiin Suomen pakolaismyönteisyys ja monikulttuurisuus todella suuressa mittakaavassa. Menetetyiltä alueilta tuli 40 000 turvapaikanhakijaa, joita me nimitimme evakoiksi. Heidät asutettiin ympäri maata, kieli ja kulttuurierot olivat jo silloin suuret. Voitte kuvitella, että karjalaisilla mie ja sie ihmisillä oli vaikea sopeutua en kai mää mittään oo turkulaisiin.
Monikuluttuuriongelmisa selvittiin ja elämä jatkui. Maailmansota kuitenkin jatkui ja Suomessa elettiin vain välirauhan aikaa, varustauduttiin mahdollista uutta sotaa peläten ja tulihan se. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoa vastaan kesällä 1941. Suomi ilmoitti olevansa puolueeton, mutta sitä ei uskottu, Neuvostoliitto aloitti ilmahyökkäykset mm. Turkuun, joten Suomi oli taas sodassa. Ilmapommitusten jälkiä on vieläkin nähtävissä Turussa mm. entisen pääpostin seinässä.
Kun sodan painopiste oli Saksan ja Neuvostoliiton välillä, Suomi aloitti hyökkäyssodan ja eteni jopa entisten rajojen yli. Siinä vaiheessa Suomella oli 475 000 sotilasta ja lisäksi 155 000 lottaa ja ilmavalvojaa. Hyökkäysvaiheen jälkeen sota juuttui asemasotavaiheeseen, jossa Suomi puolusti takaisin vallattuja alueita. Asemasota kesti kaksi vuotta. Kotinsa menettäneistä tuli paluumuuttajia, kun he palasivat kotiseuduilleen ja moni rakensi tuhoutuneen kotinsa uudelleen.
Suurhyökkäys alkoi kesäkuussa 1944, suomalaiset joutuivat vetäytymään ja takaisin vallatuista alueista jouduttiin pala palalta luopumaan. Neuvostoliiton hyökkäys pysäytettiin Tali-Ihantalassa. Näissä taisteluissa Suomi menetti 8 800 sotilasta, mutta Neuvostoliitto peräti 20 000 miestä. Näiden taisteluiden jälkeen solmittiin rauha 19.9.1944. Kaikkiaan jatkosodassa kaatui 66 000 ja haavoittui 180 000. Takaisin vallatut alueet menetettiin ja lisäksi Petsamo. Porkkalan vuokrausta jatkettiin 50 vuodella ja Suomelle määrättiin suuret sotakorvaukset. Sotakorvausten seurauksena Suomen oli pakko kehittää teknistä osaamistaan ja teollisuutta. Siitä oli myöhemmin suurta hyötyä maan jälleenrakentamisessa. Tärkeintä raskaissa rauhanehdoissa oli kuitenkin itsenäisyyden säilyminen.
Takaisin koteihinsa Karjalaan muuttaneilla oli edessä toinen turvapaikanhaku kanta-Suomesta. Sota ei kuitenkaan ollut ohi. Rauhanehtoihin kuului tähänastisten liittolaisten, saksalaisten ajaminen pois pohjois-Suomesta, jossa he olivat vastanneet sotatoimista.
Suomalaisille oli tärkeää noudattaa rauhan ehtoja, sillä taisteleminen entistä aseveljeä vastaan oli vaikeaa. Perääntyessään saksalaiset polttivat ja tuhosivat taloja ja miinoittivat teitä. Tässäkin sodassa kuoli suomalaisia 1 000 ja haavoittui 3 000. Tämä viimeinen sota päättyi 27.4.1945. Tästä päivästä tehtiin myöhemmin kansallinen veteraanipäivä, jota edelleen juhlitaan näyttävästi joka vuosi.
Näiden sotien jälkeen alkoivat jälleenrakentamisen vuodet, jotka oikeastaan jatkuvat yhä. Kiitos sotiemme veteraanien, joita joukossa on melkein 24 000, me saamme viettää tätäkin monikulttuurista itsenäisyyspäivän juhlaa itsenäisessä Suomessa.
Aina silloin tällöin pääasiassa nuoret suomalaiset ihmettelevät, miksi aina puhutaan sodista eikä tärkeämmästä eli miten nyt ja tulevaisuudessa pärjätään tässä maassa. Heille vastaan, että maan hankkivat kaksikymppiset poikaset. Kuvitelkaa itsenne sen ikäisenä kuvailemiini taisteluihin. Silloin varmaan ymmärrätte miksi itsenäisyyspäivänä muistellaan sotia. Nämä muistot ja kokemukset pitää myös saada siirtymään tuleville sukupolville. Tähän työhön tarvitaan nykyistä ja tulevaa nuorisoamme."
"Koska meillä on joulu........"
Sotaveteraanien riisipuuro on jo useana marraskuun sunnuntaina kuulunut kauppakeskus Myllyn joulunavaukseen. Niin tänäkin vuonna.
- Nyt alkaa joulukausi, totesivat useat. - Kuinka tämä veteraanien puuro voi maistuakin niin hyvältä.
Lietolaista Teemu Leinoa onnisti, hän löysi mantelin ja pääsi avaamaan joulukautta joululaululla. Puuronjakajina Ritva Jokinen ja Marja-Liisa Harju.
"Perinnetyökin vaatii vahvaa lauluvoimaa"
- Tervetuloa Turun Sotaveteraanilaulajiin, toivottavat Turun Sotaveteraanilaulajien isäntä Kalevi Niemelä ja mieskuoro Laulun Ystävien Weterani Weljien puheenjohtaja Markku Majaniemi.
- Odotamme laulamisesta ja perinnetyöstä kiinnostuneiden liittyvän veteraanikuoron riveihin.
- Turun Sotaveteraanilaulajien on aika varmistaa perinnetyön siirtyminen eteenpäin. Siksi vetoamme Turun alueen kuorolaulajiin; lähipiirin ulkopuolelta tulevalla voimalla saamme varmuuden työn jatkumisesta.
Sotaveteraanilaulajilla on kiinteä yhteys mieskuoro Laulun Ystäviin, kuoroon jonka tiloissa harjoitellaan ja josta on saatu lauluvoimaa. Mutta lisää tarvitaan.
Turun Sotaveteraaniyhdistyksen piirissä jatkava perinnekuoro ottaa vastuun isänmaallisen ja sota-aikaisen lauluperinteen vaalimisesta siihen liittyvine traditioineen. Tänään Markku Majaniemi ja Kalevi Niemelä pitävät tärkeänä kuoron valmiuksien kehittämistä: "että pystymme myöhemminkin tulemaan perinnekuorona lavalle."
Turun Sotaveteraanilaulajat; konsertteja,
esiintymisiä yhdistyksen tilaisuuksissa.
Veteraanirokkaa kauppatorilta
Valtion budjettirahat eivät riitä veteraanien kohtuullisista elämänolosuhteista huolehtimiseen, joten aukkoa pyritään rahoittamaan keräyksillä ja paikallisesti erilaisilla tempauksilla. Turussa Sotaveteraaniyhdistyksen keittoryhmä tuo soppatykit kauppatorille.
- Hernekeitto loppuu aina kesken. Hyvän maun perusta on pitkä keittoaika. Kokit aloittavat ja illalla soppatykeillään, sanoo Turun Sotaveteraaniyhdistyksen keittoryhmän vetäjä Leena Karttunen.
- Käytössä on vanhoja reseptejä, mutta tämän päivän kokki tähtää aiempaakin maukkaampaan, viimeisessä silauksessa suolan ja salaisten mausteiden annostelemisessa. Laatu tuntuukin paranevan vuosi vuodelta, kokit oppivat kerta kerralta hienosäätöä.
Veteraanikeittoa on myyty kauppatorilla vuodesta 1976 lähtien.
Rokanmyynnistä kertyvät varat käytetään täysimääräisenä veteraanien hyväksi. Niillä on saatu paljon aikaan mm. veteraanien kotona asumista mahdollistavissa palveluissa.
Perjantaina 30.10.-15 soppatykit myytiin tyhjiksi muutamassa tunnissa, alkuminuuttien asiakkaina Seija ja Pekka Paatero.
Nuoret arvostavat veteraaneja
Suomalaisten enemmistö toivoo Kansalliselle veteraanipäivälle nykyistä parempaa näkyvämpää asemaa. Yli puolet on myös sitä mieltä, että Veteraanipäivästä voisi kehittää uuden suomalaisen kansanjuhlan, esimerkiksi kiitospäivän.
Tiedot käyvät ilmi Tammenlehvän Perinneliiton teettämästä mielipidetutkimuksesta, jonka toteutti Taloustutkimus Oy. Tutkimusta varten haastateltiin tuhatta henkilöä loka-marraskuussa 2012. Tutkimus tehtiin henkilökohtaisina käyntihaastatteluina osana Talouystutkimuksen kuusiraitaista Omnibus-tutkimuskierrosta. Vastaajat edustavat 15 vuotta täyttäneitä manner-Suomen asukkaita.
Peräti 90 prosenttia suomalaisista on täysin samaa mieltä väittämästä: "Veteraanien perintö muistuttaa meitä sankaruudesta, joka on osa suomalaisuutta." Täysin samaa mieltä siitä on kaksi kolmannesta.
Tutkimus osoittaa, että veteraani-sanan merkitykseen yhdistetään hallitsevalla tavalla sota: harvemmalla tulee mieleenb veteraanisanasta ensisijaisesti vanhus. Etenkin nuorimmat, alle 25-vuotiaat vastaajat mainitsevat sodan, kun taas 25-49-vuotiailla sota ei ole niin hallitseva mielleyhtymä.
Tutkimuksessa kysyttiin myös erilaisten juhlapäivien tunnettuutta. Vaikka Kansallisen veteraanipäivän tuntee varsin moni. 70 prosenttia, eräiden muiden veteraanipäivään liittyvien juhlapäivien tunnettuus on vielä parempi. Esimerkiksi Kaatuneitten muistopäivän tuntee 85 prosenttia.
Kuorolaiset vauhdissa
Turun Sotaveteraanílaulat aloittivat harjoituksensa tammikuun 17. päivänä uudessa osoitteessa Puutarhakatu 12, Laulun Ystävien harjoitustiloissa. Yhteislaulutilaisuudessa torstaina, 24. tammikuuta vetäjänä olivat Aulis Kotaviita ja säestäjänä Pekka Rantanen.
Kuorossa on mukana yksitoista Tammenlehvämiestä, heistä kuvan eturivissä Osmo Tarmi, Kauko Maula, Börje Hallberg, kuoron puheenjohtaja Kai Kiilunen ja Sulo Risu.
Piristävää tällainen
Vuoden 2013 ensimmäisessä yhteislaulutilaisuudessa oli mukana seitsemänkymmentä laulajaa.
- Kaiken kaikkiaan onnistunut tilaisuus. Nyt harkitsemme pitäisikö jaksaa, toteaa Kalevi Niemelä.
- Sotaisampia lauluja, pyysi mieshenkilö. Piristävä tapahtuma, sanoi toinen.
Yhteislaulussa vetäjina olivat Aulis Kotaviita ja Pekka Rantanen.
Pekka Paaterolta puukkolahja toiminnanjohtajan tehtävät jättävälle Matti Saarikoskelle. Kättely päälle, uutena toiminnanjohtajana Osmo Suominen.
Toiminnanjohtaja vaihtui
- Kapteeniluutnantti Matti Saarikoski on hoitanut tehtävänsä sotilaallisella tarkkuudella ja ammattitaidolla, mutta kuitenkin myös tarkoituksenmukaista joustavuutta ja tilanneherkkyyttä osoittaen. Hänelle ominaisella viileällä harkinnalla ja eleettömällä esiintymisellä on kriittisetkin tilanteet ratkaistu yhteisömme edun mukaisesti.
Turun sotaveteraanien hallituksen kokouksessa toivotti Matti J. Paavola sotaveteraanipiirin toiminnanjohtajan, sotilasmestari Osmo Suomisen tervetulleeksi yhdistyksen toiminnanjohtajaksi.
.Paavola totesi veteraanien odottavan työparilta Pekka Paatero-Suominen tuloksekkuutta sotainvalidien ja sotaveteraanien valtiolta saamien etujen yhtenäistämisessä.
- Sekä invalidi että veteraani on aikanaan samalla tavoin kutsuttu palvelemaan maataan. Kaikkien kutsuttujen ja tammenlehvään oikeutettujen pitäisi olla samojen säädösten ja ohjeiden piirissä.
Teksti ja kuvat Matti J. Paavola
Asiatiedolla hälvennettävä
vääriä luuloja
- Jokainen euro tulee tarpeeseen ja kohdennetaan veteraanien hyväksi. Ikävää vain on, että emme pysty vakuuttamaan kaikkia siitä, että rahat todella menevät veteraanien hyväksi. Tämän päivän Turun Sanomissa on taas yksi epäily siitä mihin rahat häviävät. Meidän tukijoukkojen tehtävä on jatkuvasti yrittää kertoa asiatiedotoa ja näin hälventää vääriä epäluuloja, totesi Turun Sotaveteraanien puheenjohtaja Pekka Paatero yhdistyksen joulujuhlassa.
- Hieman yli vuosi sitten tilanne oli veteraanien tukirahojen suhteen vaikea. Kuntoutusmäärärahoja aiottiin karsia viidennes eli 6 miljoonaa euroa. Siinä vaiheessa todettiin, että oli laitettava kovat panokset piippuun. Näin myös tehtiin ja sata sotiemme veteraanien suoritti rynnäkön eduskuntaan ja tapasi ministereitä ja eduskuntaryhmien edustajia.
- Vierailun seurauksena budjettiin lisättiin neljä miljoonaa. Poliitikot, peruspalveluministerin johdolla, hehkuttivat kuinka kuntoutusmäärärahoja lisättiin, vaikka todellisuudessa rahoja karsittiin kaksi miljoonaa. Joka tapauksessa veteraanien joukkovoiman käyttö oli hyvä osoitus siitä, että juhlapuheiden tasolla veteraanien kunnioitus ei riitä, tarvitaan tekoja ja niihin rahaa. Tuon tapahtuman jälkeen vuorovaikutusta poliitikkoihin on jatkettu ja vihdoinkin uskallettu puhua suoraan ja oikeille vastaanottajille.
- Nyt tulokset alkavat näkyä. Valtion ensi vuoden budjetissa on summa pidetty tämän vuoden tasolla ja kolmatta kertaa mukana olevaa kotiin annettavien palvelujen määrärahan osuutta on kasvatettu. Lisäksi itsenäisen Suomen 95-vuotispäivän kunniaksi eduskunnan kaikki puolueet hyväksyivät yksimielisesti kaksi lakialoitetta. Meille Turun sotaveteraaneille tärkeämpi on aloite, jossa kuntoutusrahoja nostetaan kuusi miljoonaa euroa, eli 36 miljoonaan. Toisessa aloitteessa lasketaan sotainvalidien haitta-asteprosenttia kahdestakymmenestäviidestä kahteenkymmeneen.
- En pidä opikeudenmukaisena sotainvalidien ja sotaveteraanien luukuttamista korvausten osalta eriarvoisiin ryhmiin. Yhdeksänkymmentä vuotta vanha mies tarvitsee keskimäärin samanlaisen avun ja hoidon riippumatta siitä onko vamma sodista tai vanhuuden muuten vaan mukanaan tuomia vaivoja. Toivottavasti jo seuraavassa budjetissa edetään tässä mielessä tasa-arvon suuntaan. Nyt on varmistettava, että juhlavuoden kunniaksi tehty lisäpanos ei häviä, kun juhlat on pidetty.
6.12.2012
Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluvat Turun Soteveteraaneissa seppelenlasku veteraanimuistomerkille sekä kynttilöiden sytytys Veteraanilehdossa. Vuoden 2012 itsenäisyyspäivänä kynttilöitä sytyttivät sotaveteraani Martti Artukka, Pertti Perttula ja Juha Hermonen, sankarihaudoille veivät kynttilöitä Matti Saarikoski, Usko Markkula ja Pertti Perttula.
Haasteena kasvava avuntarve
- Keskeistä on jatkaa kovaa työtä edunvalvojana, linjaa Turun Sotaveteraanien puheenjohtaja Pekka Paatero.
- Tämän päivän haasteena on kasvava avuntarve, samanaikaisesti tuki vähenee.
Puheenjohtajaksi 25.helmikuuta 2012 valittu Pekka Paatero on aiemmin toiminut yhdistyksen hallituksessa sekä Tuki ja Perinneyhdistyksen puheenjohtajana.
- Turusta on myös katsottava rajojen yli, pyrittävä vaikuttamaan Sotaveteraaniliitossakin. Tänään on päättäjille lähetettävä vahvoja signaaleja: nyt on painotettava, ettei tukea saa supistaa.
- Päättäjien on ymmärrettävä, että vaikka väki sotaveteraaniyhdistyksissä vähenee, tuen tarve kasvaa.
Joulun jännitystä
- Tästä alkaa joulun odotus, totesi kauppakeskus Myllyn asiakas sunnuntaina 18.11. Kauppakeskus vauhditti joulumyyntiään, mukana olivat tontut ja joulupukki.
Myllyssä oli myös Turun Sotaveteraanien ryhmä jakamassa joulupuuroa. - Hyvältä maistui, vakuuttivat asiakkaat, jotka kävivät kysymässä, että mitäs mantelilla oikein saikaan.
Turun Sotaveteraanien keittoryhmä on tuttu näky liikkeiden tempauksissa, ennen kaikkea kuitenkin Turun kauppatorilla; keväällä hernekeiton myynti on osa Sotaveteraaniviikon tapahtumia.
Hernekeittoa on Turun kauppatorilla myyty vuodesta 1976-
- Veteraanien toritapahtuma on aina kerännyt suuren ostajajoukon, sanoo ryhmän vetäjä Sirkka Näsi. - Toivottavasti nuoret huomaavat keiton maukkauden ja rientävät torille.
Kauppatorilla keitto tuntuu loppuvan kesken; Myllyyn joulupuuroa keitettiin 1 200 litraa, mutta valitettavasti kaikille ei riittänyt.
Myllyssä Sotaveteraanien ryhmää; Hannu Melkko ja Juha Hermonen
sekä Esa Malinen ja Raili Parkkonen.
Pitkä taival muusikkona
Tasavallan presidentti myönsi toukokuussa director musices -arvonimen pitkän ja monipuolisen muusikonuran tehneelle turkulaiselle sotaveteraanille Lars Erkkilälle.
”Me olemme iloisia ja ylpeitä siitä, että Turun Sotaveteraanisoittajissa on tämän arvokkaan huomionosoituksen saanut taiteilija”, totesi Turun Sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja Antti J. Näsi luovuttaessaan Tasavallan presidentin lähettämän omistuskirjeen.
Yläneeltä syntyisin oleva, 87-vuotias Erkkilä sai kosketuksen musiikkiin jo lapsena, sillä isä soitti trumpettia Yläneen suojeluskunnan soittokunnassa
Talvisodan jälkeen 15-vuotiaana nuorukaisena Erkkilä aloitti musiikkiopinnot Puolustusvoimien soitto-oppilaana
Vuonna 1946 nuori muusikko jatkoi Turussa Laivaston soittokunnassa, missä vierähti kaksi vuotta. Turun kaupunginorkesterissa avautui oboen soittajan paikka. Lars Erkkilä tuli valituksi, ja tästä alkoikin pitkä ura Turun kaupunginorkesterin oboistina. Turun kaupunginorkesterissa vierähti kokonaista 40 vuotta. Erkkilä jäi eläkkeelle vuonna 1986.
Ammatti ja harrastus
Päätoimensa ohella Lars Erkkilä toimi monien tulevien puhallinmuusikoiden opettajana.
Lars Erkkilä on vuosien varrella johtanut ja kouluttanut mm. Salon Musiikinystävien orkesteria, yli 10 vuotta Salon VPK:n soittokuntaa ja vielä Turun Työväenyhdistyksen soittokuntaa. Soittajana hän on edelleen aktiivisesti mukana Turun Sotaveteraanisoittajissa, Metsänkävijäin soittokunnassa, TTY:n soittajissa ja Kuusiston puhaltajissa.
Muistomerkeistä upea kuvateos
"Muistomerkit eivät hehkuta ja julista, vaan ne henkivät arvokkaasti Suomen olemassaolon juurista".
Turun Sotaveteraanit ry tekee Turun muistomerkeistä kertovan kirjan avulla perinnetyötä sotiemme muiston säilyttämiseksi sekä vaalii vapautemme myötävaikuttajien muistoa.
”Suomen Turun sotilas- ja sotamuistomerkkejä” esittelee 235 sivullaan muistomerkkejä, laattoja ja rakennuksiakin sekä kertoo niihin liittyvistä henkilöistä ja tapahtumista.
Muistomerkit herättävät ajatuksia, toteavat kirjan kirjoittaja Pertti Huttunen sekä eri kohteet valokuvannut Matti J. Paavola.
Julkaisu on tarkoitettu kaikenikäisille, turkulaisille ja ei-turkulaisille. Kaupungin asukkaat ovat nähneet muistomerkit ja laatat montakin kertaa kävelymatkoillaan. Julkaisun tarkoituksena on innostaa kulkija ottamaan tarkemmin selvää, mistä muistomerkki kertoo.
Kirja on tarkoitettu – tunnettujen suurten kohteiden ohella - täydentämään kaupunkikuvaa aihepiiristä, josta ei aikaisemmin ole ollut saatavissa koottuja tietoja. Esiteltävät kohteet sisältyvät ajanjaksoon Suomen sodasta 1808-1809 toiseen maailmansotaan 1939-1944.
Kirjan lopussa on yleiskartta, johon on merkitty kohteiden likimääräinen sijainti.
Kirjahanketta on pidetty veteraaniyhdistyksen piirissä vireillä pitkään.
Ensimmäisen kerran idea lienee tullut esille vuonna 2000, jolloin kerroin yhdistyksen matkailujaoston kokouksessa pelkistetystä luettelosta, jonka olin tehnyt tietopaketiksi Turun kaupungin oppaille, kertoo Pertti Huttunen.
Osa kiertoajeluista oli puhtaasti sotahistoriallisia teemakierroksia, jotka oli räätälöity tilaajan toivomusten mukaan.
Turun Sotaveteraanit on liittänyt kirjan julkistamisen Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen sekä Kansallisen veteraanipäivän ja Sisarpäivän tilaisuuksiin.
Suomen Turun sotilas- ja sotamuistomerkkejä – kirjaa myy yhdistyksen toimisto, Läntinen Pitkäkatu 37, omakustannushintaan 40 euroa..
Lahjoitus kaupungille
Sotaveteraanit lahjoittaa sata muistomerkkikirjaa Turun kaupungille.
Osaamistoimen apulaiskaupunginjohtaja Jouko K. Lehmustolle luovuttivat kirjan Matti Saarikoski, Pertti Huttunen, Matti J. Paavola ja Mauno Harju.
Vasemmassa kuvassa muistomerkkikirjan tekijät kävivät esittelemässä teosta myös Suomen Sotaveteraaniliitossa; kirjan luovuttajina Pertti Huttunen, Matti J. Paavola sekä Tuki- ja perinneydistyksen puheenjohtaja Pekka Paatero. Vastaanottajana liiton puheenjohtaja Aarno Strömmer.
Oikeanpuoleisessa kuvassa veteraanitoimiston kirjaesittelyssä Pekka Pitkänen, kulttuurikaupunkisäätiön ohjelmajohtaja Suvi Innilä, kirkan taittaja mainostoimisto Tyylimyllyn Leena Saarela, Pertti Huttunen, Matti J. Paavola ja Yle Turun toimittaja Heli Venho.
Porin Prikaatin jääkärikomppanian varusmiehet osallistuivat tiistaina 17.5 Sotiemme Veteraanit 2011 varainkeräyksen Turun pohjoispuolisissa kaupunginosissa.
Valtakunnallisessa keräyksessä tuotto käytetään lyhentämättömänä sen keräyskunnan veteraanien, puolisoiden ja leskien päivittäisen elämän helpottamiseen jossa keräys suoritetaan. Tavoitteena on, että he voisivat korkeasta keski-iästään huolimatta selviytyä omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tuottoa käytetään mm. apuvälineiden esim. silmälasien ja lääkkeiden hankintaan sekä kotiavun järjestämiseen.
Sotiemme veteraanien määrä, sotiin 1939-1945 osallistuneita miehiä ja naisia on tällä hetkellä elossa noin 50000, keski-iältään 88-vuotta. Veteraaneista vammautuneita on noin 8500. Sotaleskiä on noin 500.
Viesti kulkee
"Viesti kulkee - vetovastuu vaihtuu" teemalla vietettiin Kansallista
veteraanipäivää; nyt 25. kerran. Pääjuhlaa Turun messu- ja
kongressikeskuksessa kunnioitti läsnäolollaan Tasavallan presidentti
Tarja Halonen sekä noin 2 300 vierasta.
Veteraanipäivää edeltävän tiistain Sisarpäivä keräsi Turkuun lähes 700
vierasta, runsaan joukon myös aseveliiltaan.
Nuorten puolesta veteraanien viestin vastaanotti Juhana Herttuan
lukion oppilas Janne Valve.
Muistot eivät himmene
”Kertokaa lasten lapsille lauluin / himmetä ei muistot koskaan saa.
Mikä on se muisto, jonka ei toivota himmenevän? Lapsena ajattelin tietenkin taisteluita, kenties sankaritekoja. Ajattelin sotaa seikkailuna, jännitysnäytelmänä, johon nämä tutut veteraanit olivat saaneet osallistua.”
Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa Suomen nuorisolle siirretyn viestin vastaanotti Juhana Herttuan lukion oppilas Juhana Valve.
Hän muisteli lapsikuoroaikojaan, yhdessä laulettuja sanoja, jotka ovat jääneet kaikumaan mieleen.
”Millaisia ne muistot, joiden ei toivota himmenevän, todella olivat?
Yrjö Jylhä kirjoittaa runossaan ”Rynnäkön jälkeen” näin:
”Et tehnyt, mitä tahdoit, vaan minkä määräks sait, niin vähän itse mahdoit, sua johti julmat lait.”
Jos kysytään joltain teistä, teittekö kaiken vapaaehtoisesti, luulenpa, että vastaus on ei.
Monet teistä lähtivät rintamalle jo lähes minun iässäni. Osa teistä noudatti seuraavia ”Sillanpään marssi” laulun sanoja: ”Tapa tuttu jo taattojen nyt on hoidossa poikasten: Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, kotiaskareet jäädä saa.”
Taistelutanner tuli teille jokaiselle hyvin tutuksi. Elitte jatkuvassa pelossa, ja monella teki mieli paeta tilanteesta pois. Nämä lienevät muistoja, joiden soisikin himmenneen. Jokin piti teidät kuitenkin siellä puolustamassa Suomea.
Miksi sitten muistot eivät siltikään saisi himmetä?
Te halusitte järjestää tuleville sukupolville hyvän paikan asua ja elää. Te tiedätte, että sota-aikana ei ole hyvä asua eikä elää. Minun sukupolveni on nyt vuorostaan huolehdittava, että toimimme niin, ettei meidän, lastenlastenne, eikä meidän lastemme tarvitse elää sodassa, ei edes sen pelossa. Siksi muistonne ovat tärkeitä, ja siksi ymmärrän laulun sanat nyt toisella tavalla: himmetä ei muistot koskaan saa.”
Hyrkkö
Kyse on läheisistä, kodista, vapaudesta
”Puolustustahto syntyy, kun ihmisellä on jotain minkä hän kokee puolustamisen arvoiseksi. Useimmiten kyse ei ole niinkään omaisuudesta, vaan henkisistä arvoista, läheisistä ihmisistä, kodista, fyysisestä koskemattomuudesta, vapaudesta, itsenäisyydestä, perusoikeuksista ja kansanvaltaisen järjestelmän vaikutusmahdollisuuksista,” totesi Kansallisen Veteraanipäivän juhlapuheessaan sotaveteraani, maanviljelysneuvos Eeri Hyrkkö.
”Päinvastoin kuin muut eurooppalaiset, suurin osa suomalaisista uskoo pystyvänsä puolustamaan maataan. Kansalaisten puolustustahto Suomessa rajoittuu omaan maahan, muihin puolustusvelvoitteisiin suhtaudutaan epäröiden. Sotilaallisen liittoutumisen pelätään vetävän meidät mukaan selkkauksiin, jotka eivät perimmältään koske meitä.
Tutusssa laulussa ovat sanat: ”Kohta poissa on veljet”, ja siksi on epäilty maanpuolustushengen murenevan näiden veljien poistuttua. Tämän johdosta, mutta myös siksi kun veteraanijärjestöjen toiminta loppuu, järjestöt ovat perustaneet Tammenlehvän Perinneliiton. Sen tehtävänä on ohjata erilaista perinnetoimintaa ja erityisesti säilyttää tuona vaikeana aikana todeksi koettua henkistä perintöä. Sitä ollaan jo siirtämässä nuoremmille, siksi tämän veteraanipäivän tunnus on ”Viesti kulkee – vetovastuu vaihtuu”.
www.kansallinenveteraanipaiva.fi
Marja-Liisa Harju on usean vuoden ajan johtanut tärkeäksi toimintamuodoksi kehittynyttä Kotiavustajatoimintaa:
apua tuodaan arjen askareisiin tai vaikkapa ylläpitosiivoukseen.
Kuvassa Marja Mäki, Niina Simonen, Pirkko Pihlava, Marja Ihamuotila ja Marja-Liisa Harju
Kotiavustajat – tämän
päivän veljesapuna
Veljeasapu-nimikkeen saanut tukitoiminta on ollut monimuotoista. Vuosien aikana on jaettu tukea joululahjoina ja –paketteina, on järjestetty ”katastrofiapua” ja kohennettu asuinoloja. Tämän päivän veljesapua on Sotainvalidien Veljesliiton piiristä lähtenyt kotiavustajatyö, jonka tavoitteena on sotaveteraanien ja heidän leskiensä kotona asumisen tukeminen.
Kotiavustajan työ on apua arjen askareissa, vaikkapa kodin ylläpitosiivousta, kaupassakäyntiä, ulkoilua ja juttuseuraa. Sadankunnan vetaraanien tai veteraanin lesken luona käydään keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa. Suurin osa avunsaajista on yksinasuvia.
Veteraanituki, jolla pyritään myös pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen, edellyttää yhdistyksen jäsenyyttä. Ratkaisuihin vaikuttavat myös eläketulojen määrät.
Eila Kytölä huolehtii
kotiavustajatyön järjestelyistä
.
